Mä haluan kuolla. Tarkemmin... tappaa itseni.
Mutta mulla ei ole mitään oikeutta tehä niin!
Itsemutha ois lopullinen ratkasu väliaikaseen ongelmaan, ja mitä näitä nyt on...
Ja mä veisin vanhemmiltani lapsen. Ja veljiltäni siskon.
En oo vielä tehny tarpeeks ansaitakseni kuoleman.
En ole antanut kaikkeani, vaikka kieltämättä juuri siltä musta nyt tuntuu.
Ettei musta oo kun kuori vaan jäljellä... jonka sisällä tunteet kieppuvat kuin hirmu myrsky, kuluttaen viimeisetkin voimani.
Mä antaisin kaiken tän lopunkin saadakseni sen takaisin... jotta saisin itseni takaisin. Sen tytön, joka mä ennen olin.
Ja tekisin paljon muutakin sen vuoksi:
Mä ylittäisin mielelläni rajan sinne, mistä kukaan ei ole palannut kertomaan... Menisin mieluusti silläkin uhalla ettei kuoleman jälkeen olisikaan enää mitään. Jos on olemassa edes pienin mahdollisuus, että se odottaisi minua siellä.
Mutta en saa. Enkä tee niin. En ennen kun oon tehnyt sen mitä multa odotetaan täällä:
Epäonnistunut.
... sitten voin mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti