Kun näkee heidän elämänsä rullaavan eteenpäin. Ilman minua.
Oikeastaan ilman minkäänlaista muistoa minusta.
Kuin en olisi heitä koskaan tuntenutkaan. Vaikka välitin heistä kaikista.
Ja toivon vieläkin heille vain hyvää. Vaikkakin mustasukkaisuus heidän täydellisistä elämistään, yrittää kertoa minulle toisin. Onneksi lopulta järkeni voittaa.
Eivät he ole tehneet minulle mitään pahaa.
Sillä on syynsä miksi en ole enää heidän ystävänsä.
Olen mieluummin yksin, kuin satutan heitä.
Ja näin on parempi. Olen vapaa.
Vapaa tekemään kuten haluan, lähtemään milloin haluan, menemään minne vain haluan.
Saan vapaasti lukittautua huoneeseeni päiviksi kenenkään huolestumatta, ja asua vaikkapa autossa jos siltä tuntuu. Voin valvoa yöt ja nukkua päivät. Luovuuteni on korkeimmillaan, ja mustesydämmeni sykkii jälleen. Ei enää rajoja, sain siipeni, nyt antakaa minun vihdoin lentää!
p.s. täytän pian 18, ja se on saanu mut miettimään kaikkia vanhoja kavereita, jotka pudotin jonnekkin matkanvarrelle... siks vaan tää outo ajatusketju. oli pakko saada jotain ulos aivoistani ;P
Olen mieluummin yksin, kuin satutan heitä.
Ja näin on parempi. Olen vapaa.
Vapaa tekemään kuten haluan, lähtemään milloin haluan, menemään minne vain haluan.
Saan vapaasti lukittautua huoneeseeni päiviksi kenenkään huolestumatta, ja asua vaikkapa autossa jos siltä tuntuu. Voin valvoa yöt ja nukkua päivät. Luovuuteni on korkeimmillaan, ja mustesydämmeni sykkii jälleen. Ei enää rajoja, sain siipeni, nyt antakaa minun vihdoin lentää!
p.s. täytän pian 18, ja se on saanu mut miettimään kaikkia vanhoja kavereita, jotka pudotin jonnekkin matkanvarrelle... siks vaan tää outo ajatusketju. oli pakko saada jotain ulos aivoistani ;P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti