sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Supermies.

Supermies tarjosi minulle kodin, kun sitä tarvitsin.
Hän oli vuoden rakkaani, mutta se ei kestänytkään.
Kasvoimme erilleen, tiesin aina että näin kävivsi vielä.

Nyt kun on aika lähteä, en ehkä tahdokkaan.

Hän on hyvä, ja kiltti. Ei ehkä kovinkaan samallainen kuin minä,
mutta välitän miehestä kovasti. Vaikka sitten ystävänä.

Hän on sellainen minulle. Ystävä.

Ja olen varma että tulee ikävä,
mutta minun on mentävä.

Perhosen takia.

Ehkä vielä joskus supermies.
En lupaa mitään, mutta:
Ehkä vielä joskus...

Hyvästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti