Mulla ois aikaa...
ois aikaa rakastaa,
tehdä mitä haluan ja kiertää maailmaa.
Siis miksen lähtisi jo huomenna?
Kaikki muu vois odottaa...
Mä oon alkanu kaivaa syvemmälle meinneisyyteeni, laitoin viestin mun ala-aste opettajalle, ja luin vanhoja päiväkirjoja... Mä tiesin jo valmiiks etten ehkä pidä siitä, mitä löydän, ja tähän mennessä kaikki mitä oon saanu selville, on aina vaan enemmän vakuuttanu mua siitä että jotain on todella tapahtunu.
Ja jos asia on näin, haluun tietää kuka se oli, ja ettiä sen käsiini. En niinkään mennäkseni raivoamaan sille, tai vaatimaan sitä vastuuseen teoistaan. (Mun elämän sotkemisesta.) Vaan haluisin tietää miksi. Miksi minä? Miksi silloin, ja miksi se lähti pois? Haluaisin myös tietää miten? ja tarkalleen milloin?
Rakastiko se todella mua niinkuin mun päiväkirjassa lukee,
vai olinko vain yksi muiden joukossa?
Eikä tää oo ainut asia mukä mun mieltä painaa... mulla on taas yksi kaveri, se "Norppa", ja musta tuntuu, että se on melkein sekoamassa. Sillä on rakkaushuolia, ja tiedän omasta kokemuksesta, mihin se tilanne, johon Norppa on itsensä hommannu, johtaa... Jonkun sydän tulee särkymään. Mutta ehkä se ei ole Norpan sydän, tai ehkä se kestää sen. Mä tiedän että itse en kestäis.
Tuntuu että vois karata jonnekkin. Pakata laukkunsa ja lähteä maailmalle vähän selvittämään ajatuksiaan. Mutta ehkä mä kuitenkin odotan sitä 18-vuotis päivää, ja meen vasta sitten. Ettei tuu ongelmia...
Ja pidän vielä salaisuuteni. Se on kuitenkin liian kamala asia, enkä ole vielä valmis jakamaan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti