Sanotaan nyt miehen nimeksi vaikkapa: Susi. Hän on melkein 30 vuotta minua vanhempi.
Susi asui pienessä mökissä, yhden äidin kaverin pihassa, ja teki sille töitä. Se vaikutti mukavalta, hymyili ja leikki kanssani paljon. Mies on kuin ikuinen teini. Uskon tavanneeni hänet, ollessani noin seitsemän vuotias. Mutta siltä ajalta en muista melkein mitään.
Paitsi ne yölliset kohtaamiset, joista en ole kovin varma ovatko ne muistoja vai kenties vain mielikuvituksen tuotetta?
Mutta kun olin yksitoista. Lähdin äidin kanssa eräänlaiselle leirille, jonne tuli myös hänen ystäviään. Leirillä oli myös Susi. Hän vahti lapsia, ja oli jollain erikoisella tavalla kiinnostunut minusta.
Seuraava muisto ei ole välttämättä tapahtunut oikeasti.
Luulen, että kävimme isolla porukalla saunassa leirillä, ja jossain vaiheessa jäimme miehen kanssa kahdestaan pesuhuoneeseen. Hän halusi auttaa minua hiusten pesussa, ja nosti minut syliinsä. Kun muut tömistelivät tullessaan sisälle, mies livahti nopeasti saunaan. Pestyäni hiukset, menin myös takaisin saunaan, ja jostain syystä miehen viereen ylälauteelle. Ja siinä se... Ei kuulosta paljon miltään, mutta tilanteessa oli outo tunne.
Vuodelta kolmetoista, minulla on varmasti todellinen muisto hänestä.
Susi oli meillä, ja juhlimme jotain pienellä porukalla. Meillä oli muutama äidin kaveri, ja he joivat pari saunakaljaa jokainen. Kaikki paitsi Susi, joka veti kunnon kännit. Hän kommentoi minulle jotain paidastani, ja siitä, kun vedin sitä alaspäin. Kun istuin sohvalle hänen vereensä, mies kuiskasi minulle korvaani, että panisi minua, jos olisin vain hieman vanhempi. Sitten hän sekoili muutakin, ja lopulta isäni heitti hänet ulos.
Mutta Susi ei lähtenytkään kotiin, vaan jäi pihallemme. Hän huuteli jotain, ja sitten lopulta rauhottui ja istui tikapuiden alle, sinän viereen. Äiti käski minut nukkumaan, mutta kiipesinkin tikkaita alas, Suden luo. Puhuimme pitkään jostain, ja hän suuteli minua. Kiipesin lopulta takaisin ylös, ja kävin nukkumaan.
Unohdimme molemmat tapahtuneen, ja mies kävi aamulla pyytämässä anteeksi vanhemmiltani. (Siis siitä vain että oli riehunut, eihän vanhempani tienneet muusta.)
Sitten. Ollessani 14, jotain outoa tapahtui. Minä olin koko vuoden niin sekaisin perhosen lähdöstä, etten ole jälkeenpäin edes ajatellut koko Sutta. Eikä minulle Perhosen takia varmaankaan tullut koko mies mieleen kuin vasta nyt.
Tarkoitan vain, että vuonna 14, liikuin aika paljonkin vanhempien miesten kanssa, enkä siis ajatellut että Susi olisi ollut mitenkään poikkeus.
Vaikka nyt kun mietin, niin hän todellakin oli jotain erillaista. Sillä minä tunsin hänet ennalta.
Me olimme melko läheisiä toisillemme, hyviä ystäviä silloin. Kerroin hänelle asioista. Kuten esim. perhosesta, silloin kun en luottanut muihin, ja hän olikin luottamukseni arvoinen. Ainakin suurimmilta osin.
Kesällä näimme toisemme taas kerran leirillä, joka tällä kertaa järjestettiin äidin ystävän maatilalla. Leirin lopulla oli juhlat, joissa mies veti taas muutaman kaljan liikaa, ja me päädyimme hänen telttaansa kahdestaan aamuyön tunneilla. Tälläkertaa kohtaaminen ei jäänyt pelkkään suudelmaan.
Aamulla kömmin ulos teltasta, ja valehtelin äidille, olleeni aamukävelyllä, hevosten luona. Hän uskoi sen, niinkuin aina kaikki muutkin tekosyyni.
Sama vuosi... muutama viikko ennen uuttavuotta, minä sain tietää viesteistä, jotka Susi on lähettänyt veljelleni. Niissä hän pyysi numeroani, ja käski veljeäni kertomaan minulle terveiset humalaiselta telttamieheltä. Näin jopa viestin, jossa hän väitti olevansa rakastunut.
Minä kopioin numeron veljeni puhelimesta, ja otin yhteyttä. Tapailimme viikon ajan lähes joka päivä hänen asunnollaan. En halua kertoa siitä yksityiskohtia, mutta minulla oli ihanaa hänen kanssaan. Tuntui pitkästä aikaa kuin joku taas välittäisi, kuten perhonen oli välittänyt.
Mutta taisin olla väärässä. Sillä uudenvuoden yönä, hän kai tajusi itse, mitä oli tekemässä. Kävelin lähes kuusi kilometriä paljain jaloin, hänen luokseen, ja olin lievästi sanoen sekaisin.
Mies käännytti minut ovella, ja pääsin kotiin pummaamalla kolikoita vastaantulijoilta. Bussissa, halusin tappaa itseni, olin typeränä luullut että hän välitti minusta. Pääsin kuitenkin yli, ja ajan myötä unohdin.
Hän lisäsi minut kaverikseen facebookissa kaksi vuotta sitten, mutta kun sanoin moi, hän vain totesi, ettei meidän pitäisi puhua, ja poisti minut taas. Silloin en enää ottanut tapausta henkilökohtaisesti. Ja sen enempää emme ole jutelleet yli kolmeen vuoteen.
Paitsi nyt. Eilen, aivan yllättäen, puhelimeeni saapui viesti: Moi, miten menee? t.Susi.
Puhuimme muutaman tekstarin verran, ja päätimme olla ystäviä.
En yhtään tiedä mitä tekisin. Välitän hänestä silti. Tai no olen vähän ihastunut. Mies on (tai oli ainakin) juoppo, ja teki kaiken tämän luultavasti kännissä. Hän ei ehkä ikinä pitänytkään minusta? Ja mitä tulee niihin lapsuuden ehkäpä muistoihin... haluaisin todella tietää tapahtuiko sellaista!? Mutten uskalla kysyä.
Kertokaa joku minulle, mitä pitää tehdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti