Mä haluaisin kertoa teille jotain, sellaisen asian, joka on vaivannu mua jo pari vuotta, ja aina vaan vahventunu sitä myöten kun oon tullu vanhemmaks... Mutta se on niin kamala, etten melkein haluu myöntää sitä ees ittelleni. Se on ehkä suurin vika mikä mussa on, ja uskokaa pois, mussa on kourallinen, ei vaan sylillinen, ihan hirveän suuria vikoja...
(Myönsin sen jutun ittellenikin vasta, kun kirjotin teille sen Susi jutun aijemmin...)
En tiedä uskallanko kertoa.. jos joku haluaa tietää, kommentoikaa tähän jotain. Tiiän että mun pitäs kertoa se asia, saadakseni sen pois päästäni, mutta en uskalla vaan kertoa. Sovitaan niin että jos saan yhen kommentin, jossa lukee että joku haluaa tietää sen asian, niin kirjotan siitä teille... mutta älkää kommentoiko jos ette haluu tietää.. se on aika kamala asia. Se on SAIRAS asia.
Se ei ehkä kuulosta niin pahalta, mutta se on niin... se on mun alitajunnassa 24/7 niin, että nään siitä uniakin... :( anteeks, turha postaus... mä vaan, se on saanu mut halveksumaan itteäni, ja ihan sama en ees tiiä :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti