en pystynyt liikkumaan, en kyennyt katsomaan häntä kunnolla.
paniikki valtasi kehoni, ja adrenaliini syöksyi kohisten suonissani, yrittäessäni kääntää päätä.
Näin pelkästään miehen siluetin.
Voi kumpa näkisin hänet kunnolla, tietäisin onko tämä totta.
Tietäisin tapahtuuko näin oikeasti, vai unelmoinko vain.
Mies kyykistyi viereeni ja hyssytteli minua, vaikken saanut sanaakaan suustani.
Jos pystyisin puhumaan, pyytäisin häntä ottamaan minut mukaansa.
Sanoisin "Rakas, älä jätä mua enään!"
Niin monesti hän oli jo lähtenyt pois. En tiedä kestäisinkö enää yhtä kertaakaan.
Hän on jo repinyt puolet sydämmestäni itselleen, miksei hän voisi viedä loppujakin?
Oi kaunis uneni älä enään herätä minua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti