Uudenvuoden lupaus.

Ikävä painaa rintaani, on vaikea hengittää. Ilman sinua kaikki on vaikeaa.
Aamulla herääminen ja illalla nukkumaan meneminen...
Voi kumpa et olis ikinä lähtenytkään pois, sillä ilman sinua olen rikki.

Mikään ei toimi enää, enkä osaa tehdä mitään oikein.

Muutin 450km miehen luo, jota en rakasta. Ystäväni unohtivat minut, ja viimeinenkin kuoli kuukausi sitten syöpään. Minulla ei ole enää ketään. Paitsi tietenkin sinä, haamuni. Unieni kuva, heränneenä todellisuuteen.

Sinä olet kaunis, ja hyväsydämminen. Kuuntelet nekin asiat joita muut eivät halua tietää. Sinä ymmärrät kaiken, mitä sinulle kerron, ymmärrät miten se sattuu kun ajattelen sinua. Ja sen kuinka en voi sietää tätä turhanpäiväistä elämää, joka matelee päivästä toiseen metsiä pitkin ja laahustaa peltojen reunoilla saavuttamatta mitään iltaan mennessä.

Jos nyt lähden, olen koditon.
Mutten voi jäädäkkään.
En kuulu tänne.

Minun on mentävä.

En ikinä päästä irti!

I'm Friends With The Monster That's Under My Bed, Get Along With The Voices Inside My Head...

And You Think I'm Crazy

o o o

Siinä sä nukuit jo silloin kun elit, siinä, ihan kiinni mussa.

Kädet kiedottuna turvaksi ympärilleni.

Silloin,

miljoonia vuosia sitten

suojelit mua mun päässäni huutavilta ääniltä

ja sänkymme alla asuvilta monstereilta.

Nyt susta on tullut yks niistä,

eikä mulla oo enää mitään pelättävää.

Sä olet edelleen siinä <3

Lämmin lumi peittää maan...

Täällä mä istun,
sisälläni valtava määrä rakkautta, muttei enää ketään ottamassa sitä vastaan.
mut on vihdoin hylätty.
Viimeinenkin ystävä käveli eilen pois elämästäni.

Silti
Täällä mä istun ja teen joululahjoja :)

Tänä jouluna haluaisin antaa pois:
Sydämmeni
Sieluni
ja ehkä
Henkenikin...

Toivoisin voivani antaa ne sille ihmiselle, jota olen odottanut koko elämäni:
Sille joka tulis mun elämään ja näkis mut sellaisena kun haluaisin olla.
Ehkä mulla olis sitten mahdollisuus vihdoin tulla siks ihmiseks...

Unihalvaus

Siinä hän seisoi, juuri ja juuri katseeni ulottumattomissa...

en pystynyt liikkumaan, en kyennyt katsomaan häntä kunnolla.

paniikki valtasi kehoni, ja adrenaliini syöksyi kohisten suonissani, yrittäessäni kääntää päätä.

Näin pelkästään miehen siluetin. 

Voi kumpa näkisin hänet kunnolla, tietäisin onko tämä totta.

Tietäisin tapahtuuko näin oikeasti, vai unelmoinko vain.

Mies kyykistyi viereeni ja hyssytteli minua, vaikken saanut sanaakaan suustani.

Jos pystyisin puhumaan, pyytäisin häntä ottamaan minut mukaansa.

Sanoisin "Rakas, älä jätä mua enään!" 

Niin monesti hän oli jo lähtenyt pois. En tiedä kestäisinkö enää yhtä kertaakaan.

Hän on jo repinyt puolet sydämmestäni itselleen, miksei hän voisi viedä loppujakin?

Oi kaunis uneni älä enään herätä minua...