Saadakseen minut rakastumaan itseesi, sinun täytyisi olla täydellinen minulle... se ei ole kovin vaikeaa, kunhan olet vain oma itsesi kaikkine unelminesi, pelkoinesi ja epävarmuuksinesi.
Vaikeaa tästä tekee se, että sinun pitäisi tavata minut kun toivon sinun tulevan, vaikka se olisi kuinka epätodennäköistä. Esimerkkinä ne miljoonat kerrat kun talsin öisin yksinäni katuja pitkin, tai ne tuhannet kerrat täydessä bussissa kun viereeni ei halua istua kukaan, vaikka olen nostanut laukkuni syliin tehdäkseni tilaa. Sinun pitäisi olla se yksi ainut ihminen, kuka näkee ulkokuoreni läpi, sieluuni.
Sinun pitäisi rakastua minuun.
Ehkä, kenties tapaan sinut saaressa, jonne lähden telttailemaan yksin. Päivän viimeinen lautta olisi jo lähtenyt ja saaressa olisi vain sinä minun lisäkseni... näkisit telttani ja ajattelisit jättää sen rauhaan, mutta sitten huomaisit minut, ja minä sinut. Me söisimme ja juttelisimme pitkälle yöhön...
Kertoisit nimesi, ja sillä hetkellä minä tietäisin.
torstai 29. toukokuuta 2014
maanantai 26. toukokuuta 2014
Love Never Felt So Good
kello 8:32 Olenko mä aikaisin hereillä vai kenties valvonut myöhään... siinäpä vasta kysymys :3
Pää on vähän muussina, ja aivot lennelly jonnekki, eli älkää odottako kovin fiksua tekstiä! Taisin tänään keksiä aika täydellisen rakkaustarinan <3 Ihan siis vaan sellaisen pienen fantasian, jonka kirjoitin satumuotoon jo kauan sitten... mutta siis tavallaan keksin sen tänään, tai no kaksi päivää sitten KOSKA tein siitä itteni keksimän tarinan, eikä vaan jotain kopiota...
On hyvin vaikea selittää mitä siinä tapahtuu, paljastamatta koko tarinaa, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että kauan erossa olleet löytää taas toisensa miljoonien vuosien jälkeen synnyttyään uudestaan... ja sitten ne uhmaa kaikkia sääntöjä ja tabuja ollakseen yhdessä :)
Ihanaa päivää kaikille!!! ja muistakaa halata tänään niitä keistä välitätte <3
Pää on vähän muussina, ja aivot lennelly jonnekki, eli älkää odottako kovin fiksua tekstiä! Taisin tänään keksiä aika täydellisen rakkaustarinan <3 Ihan siis vaan sellaisen pienen fantasian, jonka kirjoitin satumuotoon jo kauan sitten... mutta siis tavallaan keksin sen tänään, tai no kaksi päivää sitten KOSKA tein siitä itteni keksimän tarinan, eikä vaan jotain kopiota...
On hyvin vaikea selittää mitä siinä tapahtuu, paljastamatta koko tarinaa, mutta sanotaanko nyt vaikka näin, että kauan erossa olleet löytää taas toisensa miljoonien vuosien jälkeen synnyttyään uudestaan... ja sitten ne uhmaa kaikkia sääntöjä ja tabuja ollakseen yhdessä :)
Ihanaa päivää kaikille!!! ja muistakaa halata tänään niitä keistä välitätte <3
maanantai 19. toukokuuta 2014
Toisten Onni
Miksen voi vaan olla ilonen siitä mitä muilla on? Miksi pitää aina vaan muistaa ettei mulla ole sitä, ja olla siksi surullinen...
Miksi se olen aina minä, kuka rakastuu epätoivosesti johonkin ihmiseen, ja jää aina yksin haaveilemaan...? Nään kuinka muut vaan löytää ihania ihmisiä sattumalta mistä vaan, ja mä kun en pysty olemaan kenenkään kanssa jos en ole näin rakastunu ensiksi... en pysty olemaan vakavasti.
Oon se yksinäinen pikkutyttö, joka ei edes menny lukioon...
Täystuho vailla tulevaisuutta...
Oon pettymys kaikille...
Nobody...
Miksi se olen aina minä, kuka rakastuu epätoivosesti johonkin ihmiseen, ja jää aina yksin haaveilemaan...? Nään kuinka muut vaan löytää ihania ihmisiä sattumalta mistä vaan, ja mä kun en pysty olemaan kenenkään kanssa jos en ole näin rakastunu ensiksi... en pysty olemaan vakavasti.
Oon se yksinäinen pikkutyttö, joka ei edes menny lukioon...
Täystuho vailla tulevaisuutta...
Oon pettymys kaikille...
Nobody...
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Surullisten Rakkauslaulujen Ilta
Tänään oli kaunis päivä... tapasin hyvin vanhoja ystäviäni pitkästä aikaa, ja jaoin pikku salaisuuteni heidän kanssaan. Sitten ajoin kotiin, takaisin tähän tyhjyyteen, jonka pelkäsin taas kohtaavani, kun asiat eivät sujuneetkaan niin nopeasti kuin odotin ja toivoin...
Astronaut, Simple Planilta kuvaa aika hyvin tunnetta joka täyttää koko turvonneen kehoni. En muista näyttäneeni näin rumalta viikkoja sitten. vai olinko sokea sille mitä minusta on tullut? - lihava
Pelkään että miehelle, kenestä pidän, on sattunut jotain. On vain sellainen tunne... siitä päivästä lähtien kun alkoi tuntua siltä, en ole kuullut hänestä mitään, edes toisten ihmisten kautta. Toivon että hän ottaisi yhteyttä edes johonkin yhteiseen tuttuumme.
Pitäisi löytää työ, ja saada rahaa... ja maksaa velat ja alkaa kuntoilla ja venytellä. Ennen kaikki tämä oli niin helppoa. Pitäisi korjata kevari, jonka onnistuin jo rikkomaan huolimatta siitä että ostin sen vasta edellispäivänä, pitäisi etsiä ihmisiä ympärilleni, ketkä tukisivat minua, ja mennä vihdoin sinne kammottavalle hammaslääkärille... Pitäisi oppia rakastamaan häntä sillä tavalla kuin hän sitä tarvitsee, eikä näin itsekkäästi, melkein vain toivoen häntä omakseni.
Exänikin on jo jatkanut elämäänsä, ei ole ketään kelle puhua... vaikka olen iloinen, ettei hän ole enää surullinen, silti se tuntuu jotenkin haikealta. Hän ei enää tarvitse minua.
My lovely Matthias, If you somehow happen to read this... I just want you to know that I don't know what I should do, but I care about you... SO MUCH! I could say, I love you. I'd want you to know it, but I don't want to make you feel uncomfortable, so I don't talk to you. ...but I have written all kind of things for you, I have just never send them...
Sorry for my horrible english... I wish I could talk to you.
Laulut joita hyräilen tuuleen tänä yönä... toivon niiden löytävän luoksesi. Ei kertoakseen kuinka huono olo minulla on nyt, vaan kuiskuttaakseen korvaasi kuinka tunnen sinua kohtaan. Kuinka saat huonon oloni hälvenemään noilla uskomattoman kauniilla silmilläsi. Haluan että tiedät, vaikkei mitään olisikaan tehtävissä, ja toivon että olet onnellinen, ja että sinulla on kaikki hyvin. Tulisitpa pian...
Astronaut, Simple Planilta kuvaa aika hyvin tunnetta joka täyttää koko turvonneen kehoni. En muista näyttäneeni näin rumalta viikkoja sitten. vai olinko sokea sille mitä minusta on tullut? - lihava
Pelkään että miehelle, kenestä pidän, on sattunut jotain. On vain sellainen tunne... siitä päivästä lähtien kun alkoi tuntua siltä, en ole kuullut hänestä mitään, edes toisten ihmisten kautta. Toivon että hän ottaisi yhteyttä edes johonkin yhteiseen tuttuumme.
Pitäisi löytää työ, ja saada rahaa... ja maksaa velat ja alkaa kuntoilla ja venytellä. Ennen kaikki tämä oli niin helppoa. Pitäisi korjata kevari, jonka onnistuin jo rikkomaan huolimatta siitä että ostin sen vasta edellispäivänä, pitäisi etsiä ihmisiä ympärilleni, ketkä tukisivat minua, ja mennä vihdoin sinne kammottavalle hammaslääkärille... Pitäisi oppia rakastamaan häntä sillä tavalla kuin hän sitä tarvitsee, eikä näin itsekkäästi, melkein vain toivoen häntä omakseni.
Exänikin on jo jatkanut elämäänsä, ei ole ketään kelle puhua... vaikka olen iloinen, ettei hän ole enää surullinen, silti se tuntuu jotenkin haikealta. Hän ei enää tarvitse minua.
My lovely Matthias, If you somehow happen to read this... I just want you to know that I don't know what I should do, but I care about you... SO MUCH! I could say, I love you. I'd want you to know it, but I don't want to make you feel uncomfortable, so I don't talk to you. ...but I have written all kind of things for you, I have just never send them...
Sorry for my horrible english... I wish I could talk to you.
Laulut joita hyräilen tuuleen tänä yönä... toivon niiden löytävän luoksesi. Ei kertoakseen kuinka huono olo minulla on nyt, vaan kuiskuttaakseen korvaasi kuinka tunnen sinua kohtaan. Kuinka saat huonon oloni hälvenemään noilla uskomattoman kauniilla silmilläsi. Haluan että tiedät, vaikkei mitään olisikaan tehtävissä, ja toivon että olet onnellinen, ja että sinulla on kaikki hyvin. Tulisitpa pian...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)