En ole vähään aikaan kirjoittanut, mutta se ei tarkoita, etteikö mitään olisi sinä aikana tapahtunut... itseasiassa päinvastoin. Olen saanut paljon selville, tiedän nyt sen varran, että voin sanoa, että se todella tapahtui. Olin oikeassa koko ajan, eivätkä muistonikaan ole vääriä.
Ala-aste opettajani kertoi erikoisesta käytöksestäni ollessani pienempi. Ja sain tietää lisää vanhemmiltani. He eivät tiedä että tutkin jotain, eivätkä voi aavistaakkaan mitään tällaista, mutta eräs vanhojen valokuvien katselu tuokio helpotti asioiden kyselemistä. Ja siten myös niiden selvittämistä.
Tiedän nyt varmaksi sen, minkä jo aijemmin muistin: ensitapaamisemme. Lisäksi on muitakin tapahtumia, jotka pystyn nyt sanomaan varmoiksi. Tiedän että hän vei minulta neitsyyteni... yksi asia vain on jäänyt vaivaamaan mieltäni.
En tiedä tarkalleen KUKA hän oli?!
Minulla on kovin outoja tunteita tätä miestä kohtaan. En vihaa häntä. Enemmänkin kaipaan, tai ikään kuin olisin joskus ikävöinyt häntä, ja nyt vanha tunne olisi noussut ruosteisena pintaan. En osaa sitä paremmin selittää. Haluan puhua hänelle. Haluan nähdä hänen kasvonsa, jotka peittyvät varjoihin unissani. Haluan tietää miltä ne todella näyttävät! Ja haluan tietää tasan tarkkaan sen syyn, miksi hän teki minulle näin!? Miksi hän saa minut tuntemaan näin? Mitä tarkalleen tapahtui? Tunnenko hänet jostain muualtakin? Ja jos tunnen, niin mistä?
Liikaa kysymyksiä! Enkä voi vastata niihin yksin.
Päiväkirjani sanoo että hän rakasti minua. Mitä jos minäkin olin hiukan ihastunut?
En ymmärrä tätä.
Antaa olla.
Kaikki selviää myöhemmin.
(niin ainakin vakuutan itselleni)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti