Uus ihastus, vai hetken hulluuskohtaus?

Nyt on tullu vajottua ihan uusiin syvyyksiin... Tai siis kuka menee päätä pahkaa ihastumaan amerikkalaiseen sarjamurhaajaan? ...paitsi minä. Siis mitä helvettiä!! saanko kysyä!?

Mun pää sanoo EI, mutta tää tunne... Ihan ku tuntisin sen jostain (tyyliin edellisestä elämästä..? johtuiskohan se siitä samankaltaisesta miehestä kenet oikeasti tunsin lapsena... siitä miehestä, joka sekotti mun pikkusen pään valheillaan?) Vai kenties siitä että näin koko viimeyön unia siitä miehestä... niin sanottuja kauniita painajaisia... hurjan todentuntuisia.

Mikä mussa on vialla?

Tiesin kyllä olevani masokisti jollain tasolla, mutta tää on jo liikaa... sitäpaitsi en edes tunne tota miestä millään tavalla, ja kaikki mitä oon kuullu siitä on ollu helvetin negatiivista... lisätään tähän vielä semmonen pikku fakta, että kyseinen rikollinen on kuolemaan tuomittu, ja suunnilleen 70 vuotias...

Ehkä oon vaan ollu eristyksissä maailmasta liian kauan, ja oon tullu vähän (tai vähän enemmän vähän) mökkihöperöks... Ajattelin kirjottaa sille kirjeen, rikkoakseni tän illuusion, mikä mulla on ollu päällä nyt ainaki tän päivän ja eilisen. Voi miksi mun alitajunta tunkee päähän sellasia ajatuksia, kuten: "kaikissa on jotain hyvää" ja "ehkä sä voisit auttaa sitä" ...kun en voi, tai jos voinkin, niin miksi minä?

Tää mies... haluun tietää siitä enemmän... enkä muilta, vaan siltä itteltään. Se on ollu mulle henkilökohtasesti aina paras keino nähdä ihmisisten läpi, johtuen siitä että oon niin itseppäisen tyhmä, etten usko muita ihmisiä, vaikka tietäisin niiden olevan oikeessa. (okei, ainoo ihminen kelle oon puhunu tästä, kehotti mua kirjottamaan sille, ja sano samaa kun mun alitajuntani...)

Ehkä se on oikee asia tehä... kirjottaa sille... En voi hävitä mitään. Jos en saa vastausta, petyn ja pääsen yli, jos saan vastauksen, ja käy vaikka niin ikävästi että rakastun, en voi kuitenkaan satuttaa itteäni kuolettavasti, kun tiedän että hän tulee olemaan vankilassa loppuelämänsä... ja sen jälkeen voin surra, ja päästä yli. Eikö niin?

Mä kirjotan sille!

See You <3

Parisuhteessa olemme kaikki apinoita :D

http://nyt.fi/a1305810197691

eli klikkaa linkistä ja tee testi! (tämä on käsky) SINKUT ONLY!
(tee se sillee että vastaat ittestäs, etkä kuvitellusta kumppanistas)
Ja sitte, kaikki silkkiapinat ottakaa yhteyttä :3

Eheheh ^.^ ...no ei oo pakko...

Tein vaan ite ton, kuvitteellisella "täydellisellä" kumppanilla,
ja sain tällasen tuloksen:

Kumppanisi on erinomainen kuuntelija, joka osaa ottaa toisen tunteet huomioon. Hän nauttii läheisyydestä eikä arastele jakaa sinulle hellyyttään myös julkisilla paikoilla.

Voi kuulkaa... mitäpä mä en antais pois tollasen miehen/naisen takia <3

Mutta joo, tää on taas tällanen järjetön haaveilu-postaus, joten älkää ottako liian tosissaan. Tuntuu vaan ettei sitä tuu ikinä löytää tollasta ihmistä... onkohan mun standardit liian korkealla? Vai enkö vaan liiku sellaisissa porukoissa? ...tiedä häntä... On taas ikävä perhosta aina välillä.